Perheessämme on Walesin springerspanieli, jonka nimi on Onni. Onni on vekkuli velikulta, jonka hännän heilutus ei jätä ketään kylmäksi, paitsi tietenkin latvialaiset rosvot…

Vuosien varrella olen tullut havainneeksi, että Onnin nimi sekoaa herkästi muiden perheenjäsenten tai joskus tuttavien nimien kanssa. Koskaan en kuitenkaan muista kenenkään kutsuneen Onnia tytön nimellä. Nimisekoilu syntyy siis ainoastaan miespuolisten henkilöiden ja Onnin välillä. Minua usein askarruttanut kysymys liittyykin juuri tähän huomioon.

Ihmisten aivoissa näyttää sukupuoli näyttelevän paljon suurempaa roolia kuin arvaammekaan. Luokittelu sukupuolen perusteella on meihin erehtymättömällä varmuudella sisäänrakennettu. Sehän on lajin säilymisen kannalta aivan oleellinen ominaisuus.

Useimmissa kielissä on luokittelu urospuolisiin ja naaraspuolisiin esineisiin. Vaikkapa Ruotsin kielessä. Suomen kielessä tätä luokittelua ei ole, joten siitä voisimme vetää sen johtopäätöksen, että tasa-arvoajattelu olisi Suomessa pitkälle edistynyt.

Mutta, mutta… Sukupuolen eroittaminen on niin perustavaa laatua oleva sisäänrakennettu ominaisuus, että on turha yrittää taistella sitä vastaan. Se on ollut lajin säilymisen elinehto jo miljoonia vuosia. Ruotsissa on kovasti pinnalla ajattelu sukupuolineutraalista tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta, jossa “han” tai “hon” korvataan sanalla “hen”. Rohkenen epäillä saako sanoja muuttamalla ihmisen geneettistä perustaa muutettua. 

Hessu